Olen tehnyt koko työurani yritysten raportoinnin parissa. Tämän takia haluan nostaa esteettömyyskeskusteluun myös liiketaloudellisen näkökulman. Vaikka esteettömyys on yksilön oikeuksien kannalta ensiarvoisen tärkeää, on myös liiketaloudellinen näkökulma tärkeä tunnistaa. 

Yhdenvertaisuuslaissa määritellään syrjintäkielto, jonka mukaan kaikkia henkilöitä tulee kohdella tasavertaisesti kaikissa tilanteissa (Yhdenvertaisuuslaki, 1325/2014). Syrjintäkielto on tärkeä askel kohti yhdenvertaista maailmaa, mutta onko lain sana oikea perusta esteettömyydelle? Me Riesassa uskomme, että meitä ympäröivän yhteiskunnan tulisi muuttaa tämä pakkoon perustuva ajatusmalli ja nähdä yhdenvertaisten kohtaamisten arvo liiketoiminnalle.   

Vaikka tätä blogia kirjoittaessa koronapandemia jyllää maailmalla ja moni yritys kamppailee olemassaolostaan, on hyvä suunnata katseet tulevaan. Kun uusi normaali koittaa, on uusien asiakasryhmien houkutteleminen entistä tärkeämpää elinvoimaisen liiketoiminnan varmistamiseksi. Yrityksien kartoittaessa uusia kohderyhmiä tuotteilleen tai palveluilleen keskusteluista potentiaalisista asiakasryhmistä loistavat poissaolollaan vammaiset henkilöt. Miksi?

Osittain syynä voi olla vähäiset kohtaamiset vammaisten henkilöiden kanssa. Kohtaamisten puutteen takia vammaisista henkilöistä on tullut monille yritysten päättäjille näkymättömiä liiketaloudellisessa tarkastelussa. Yritykset, jotka eivät huomioi esteettömyyttä palveluissaan, jättävät käyttämättä valtavan asiakaspotentiaalin. 

Vammaisten henkilöiden määrästä Suomessa on useita tulkintoja.  Vammaisten henkilöiden osuus työikäisistä vaihtelee tulokulmasta riippuen 7 prosentista aina 29 prosenttiin (THL, 2016). Vaihteluvälin alaraja, seitsemän prosenttia Suomen työikäisistä, vastaa Espoon väkilukua. Kun vielä huomioidaan, että vammainen henkilö on usein ankkuriasiakas, joka määrittää mitä palveluita hänen seurassa käytetään, kasvaa asiakaspotentiaali entisestään. 

Fyysisen esteettömyyden kehittämisen avulla vammaisten henkilöiden potentiaalinen ostovoima saadaan yritysten käyttöön. Englannissa on tehty tutkimus (The Purple Pound, 2017), jossa kartoitettiin niiden kotitalouksien, joissa asuu vammainen henkilö, ostovoimaa. Tutkimuksessa tällaisten kotitalouksien ostovoimaksi arvioitiin vuonna 2017 n. 250 miljardia puntaa. Kyllä, 250 miljardia puntaa. Vastaavaa tutkimusta Suomessa ei ole valitettavasti tehty, mutta edellä mainitun tutkimuksen pohjalta uskallan todeta vastaavan potentiaalin olevan merkittävä myös Suomessa. 

Minua ”raportointimiehenä” hämmästyttää, miksei esteettömyyskeskusteluun ole aiemmin juurikaan tuotu liiketaloudellista näkökulmaa. Usein liiketoiminnassa paras mahdollinen tilanne on win-win: molemmat osapuolet hyötyvät. Kuten aluksi totesin, yksilön oikeuksien tulee olla esteettömyyden lähtökohta, mutta yritysten on hyvä tunnistaa myös esteettömyyden liiketoiminnallinen potentiaali. 

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että pelkkä fyysinen esteettömyys ei takaa esteetöntä palvelukokemusta. Esteettömyydestä puhuttaessa viitataan usein vain fyysiseen eli rakennettuun esteettömyyteen, vaikka todellisuudessa kokonaisvaltainen esteetön palvelu on onnistuneen kohtaamisen keskiössä. Jotta yritys huomioi aidosti esteettömyyden, tulee fyysisen esteettömyyden tukena olla osaamista kohdata vammainen henkilö. Tällaisen osaamisen kautta asiakaspalvelutilanne on molemmille osapuolille luonnollinen ja asiakaspalvelija voi keskittyä laadukkaan palvelukokemukseen toteuttamiseen.   

Nähdään tulevaisuudessa myös vammaisten henkilöiden potentiaali asiakkaina ja tehdään maailmasta yhdessä esteetön. 

Mika Borg

 

Lähteet:

The Purple Pound – Infographic, 2017. Viitattu 1.6.2020

https://wearepurple.org.uk/the-purple-pound-infographic/

THL-blogi “Vammaisia on työikäisistä suomalaisista 7 tai 29 prosenttia” 10.3.2016. Viitattu 1.6.2020 https://blogi.thl.fi/vammaisia-on-tyoikaisista-suomalaisista-7-tai-29-prosenttia/ 

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Viitattu 1.6.2020 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325